Tänään olikin mukava nousta ja mennä vaa'alle; 56.9kg.. Viikonloppuna kerääntyneet nesteet alkavat lähteä, mä oon kilon laihempi kuin eilen! Nyt pitää pysyä vahvana, mä laihdun.
Mä kävin tänään kaupassa ja hämmästyin, kuinka lämmintä ulkona on. Täällä on jalkakäytävilläkin asfaltti osittain sulaa ja muhun iski pakokauhu.. Mulla on reilu kuukaus aikaa, reilu kuukaus ennen kuin alkaa taas t-paitojen aikakausi enkä voi enää verhoutua huppareiden alle piiloon. Mä vihaan mun kroppaa, vihaanvihaan!
Mä vihaan sitä, kun olen joukon isoin ja silti sanotaan; "Ei sun tarvitse enää laihduttaa.." ja kerran jopa bestikseni myönsi, ettei kestä jos olen sitä laihempi. Kysyin hämilläni miksi ja hän vastasi, että on tottunut olemaan joukon pienin. Nykyään hän kieltää asian, enkä enää ymmärrä missä mennään. Mä rakastan mun bestistä ja se rakastaa mua, mutta se ainainen kilpailu meidän välillä on todella ärsyttävää.
Siitä on nyt kaksvuotta, kun olin laihenmillani ja laihtunut yli 15kiloa.. Mä painoin 49kg enkä ymmärrä, miksi annoin itseni lihota tähän. Mä haluan taas olla laiha ja kuulla kuinka toiset kuiskii kateellisena vieressä. Mä ajattelen kesää, sitä kuinka mä juoksen rannalla mun uusissa bikineissä ja pelaan kavereiden kanssa rantapalloa. Pallo lentää ja mä olisin iloinen, vai olenko? En mä tiedä, mä en edes tiedä kuka oikeastaan olen.
Mä olen ostanut jo kahdet uudet bikinit H&M:stä, koska en osannut päättää kummat olisivat hienommat; leobardikuvioiset vai ihanat syvän siniset bondeau -bikinit?
Nyt tämä tyttö lähtee litkimään kokista ja katsomaan rantavahteja, tsemit!<3
Ah, voin vaa kuvitella sitä tunnetta ku astuu vaa'alle ja sieltä on painoo pudonnut ((: Voiku itekki joskus sen tunteen tuntis ;) (varaudu, tulen kommentoimaan jokaiseen blogimerkintääsi)
VastaaPoista