lauantai 27. maaliskuuta 2010

Paasto alkaa


Mä en ole päässyt kirjoittamaan aikoihin ja olen toodella pahoillani! Lisäksi mulla on huonoja uutisia tämän viikon osalta; sorruin, ahmein ja paino on varmasti se tsiljoona kiloa. Kamala tunne. Vedin maanantai iltana kofeiini tabletteja, nesteenpoistoja ja glauberia sekaisin, ja tuloksena oli ahdistus-tärinä kohtaus. Itkin, vaikkei ollut syytä. Mua oksetti, ällötti ja mä olisin halunnut kuolla.

Nyt mä olen päättänyt aloittaa 10 päivän paaston, siis ihan oikean paaston. Mä en aio juoda kahvia, ligt juomia tai polttaa tupakkaa (tämä tulee olemaan vaikeinta ja ehkä mahdotonta). Musta tulee nyt laiha ja kun pääsen tavoitteeseeni, laitan kuvaa tänne. Mä aion näyttää kaikille, että mä pystyn tähän ja että tää kaikki on mahdollista.

Kirjoitan myöhemin lisää. Kiitos uusille lukijoille ja tsemppiä!<3

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Vihaan hiljaista kämppää


En ole päässyt pariin päivään koneelle, valitan. Paino on pysynyt viikonlopun melkein samassa; 56.3-56.7kg. Huomenna koulu alkaa vasta ruokailun jälkeen, yritän paastota.

Mulla on ollu piitkästä aikaa ihana viikonloppu, enkä ole edes miettiny painoani! Näin ei oo käyny koskaan näiden kahden vuoden aikana.. Käytiin kahdesti leffassa, shoppailtiin, syötiin, katsottiin uusintoja ja kaikki oli täydellistä. Nyt mä istun isossa kämpässä ihan helvetin yksin. Mä voisin itkeä, mutta kyyneleitä ei oikeasti tule. Mä en osaa olla yksin, mä en halua..

Mä pelkään istua yksin hiljaisessa huoneessa miettien omia asioita. Joskun olen jopa nauttinut siitä, mutta nyt ajatuskin ahdistaa. Onneksi on musiikkia, onneksi on kone ja netti. Onko kenelläkään muulla tällaista?

Tää postaus jää nyt lyhyeks, kirjoitan huomenna lisää! Tsemppiä ja kiitos uusille lukijoille:))

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Perjantai


Aamunpaino 56.6kg ja alaspäin mennään! Tänään on tiedossa leffa ilta ja sinne oon jo varustaunut läkerol askin (~30kcal) kanssa. Mä en aion pitää what-ever päivän joka toinen viikko, jotten menis säästärille, mutten enää aio pilata tätä kaikkea ahmimisella. Nyt musta tulee alle 50kiloinen pysyvästi.

Oon selaillut koko päivän verkkokauppoja (h&m, nelly.com, jeans.fi) ja katsonut kesävaatteita. Mallit hymyilee, ne on iloisia ja näyttää hyviltä. Ulkona paistaa aurinko ja mä tiedän, ei ole enää paljon aikaa. Joo, elikkäs tästä voi jo päätellä etten ollut koulussa tänään. En saanut aikseksi nousta, en meikata enkä laittaa hiuksia. Mun pitää ryhdistäytyä, jotta valmistun ajoissa. Mä en voi olla tällänen laiskapaskaläski. Kaikki kysyy, missä mä oon enkä mä osaa vastata.

Mä oon jo pitkään pysynyt kannassani, etten seurustele.. En ennen kuin voin hyväksyä itseni edes hitusen verran. Tällä hetkellä mä kuitenkin kaipaan poikaystävää vierelleni, kuiskaamaan kauniita sanoja ja kertomaan, etten mä olekaan ruma. Ehkä se kertois, että tää kaikki on vain mun painajaista ja mä herään ihan kohta ja olen täydellinen. Totuus kuitenkin on, etten mä kelpaa edes itselleni..

Mä pelkään, että lopulta mä menetän kaikki mun rakkaat ja oon ihan yksin. Että kouluun tullessa kukaan ei sanokaan mitään ja joudun vain istumaan yksin. Tai että ne ihmiset, joista välitän, unohtaa mut. Periaattees mulla ei ole edes syytä pelätä, mutta pelkään silti.

Hymyillään vielä tänään, syödään vähän.. Tsemit kaikille!<3
ps. Kiitos kommenteista, piristitte mun päivää!

torstai 11. maaliskuuta 2010

Kevät saapuu cityyn


Tänään olikin mukava nousta ja mennä vaa'alle; 56.9kg.. Viikonloppuna kerääntyneet nesteet alkavat lähteä, mä oon kilon laihempi kuin eilen! Nyt pitää pysyä vahvana, mä laihdun.

Mä kävin tänään kaupassa ja hämmästyin, kuinka lämmintä ulkona on. Täällä on jalkakäytävilläkin asfaltti osittain sulaa ja muhun iski pakokauhu.. Mulla on reilu kuukaus aikaa, reilu kuukaus ennen kuin alkaa taas t-paitojen aikakausi enkä voi enää verhoutua huppareiden alle piiloon. Mä vihaan mun kroppaa, vihaanvihaan!

Mä vihaan sitä, kun olen joukon isoin ja silti sanotaan; "Ei sun tarvitse enää laihduttaa.." ja kerran jopa bestikseni myönsi, ettei kestä jos olen sitä laihempi. Kysyin hämilläni miksi ja hän vastasi, että on tottunut olemaan joukon pienin. Nykyään hän kieltää asian, enkä enää ymmärrä missä mennään. Mä rakastan mun bestistä ja se rakastaa mua, mutta se ainainen kilpailu meidän välillä on todella ärsyttävää.

Siitä on nyt kaksvuotta, kun olin laihenmillani ja laihtunut yli 15kiloa.. Mä painoin 49kg enkä ymmärrä, miksi annoin itseni lihota tähän. Mä haluan taas olla laiha ja kuulla kuinka toiset kuiskii kateellisena vieressä. Mä ajattelen kesää, sitä kuinka mä juoksen rannalla mun uusissa bikineissä ja pelaan kavereiden kanssa rantapalloa. Pallo lentää ja mä olisin iloinen, vai olenko? En mä tiedä, mä en edes tiedä kuka oikeastaan olen.

Mä olen ostanut jo kahdet uudet bikinit H&M:stä, koska en osannut päättää kummat olisivat hienommat; leobardikuvioiset vai ihanat syvän siniset bondeau -bikinit?

Nyt tämä tyttö lähtee litkimään kokista ja katsomaan rantavahteja, tsemit!<3

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

10.3.2010


Mä olisin voinu tänää tappaa itteni, niin kamalaa oli aamulla astua vaa'alle ja nähdä viitosen ja kasin vierekkäin. Miten mä päästin itseni sortumaan? Nyt mä en enää sorru, en, musta tulee vahva ja laiha.

Kävin aamulla kaupassa.. Ostin zero kolaa, läkeroleja, kevyt jogurttia ja omenoita. Tänään mä syön vain omenan, läkerol pastilleja ja juon kokista = n. 100kcal. Luin Tukinettiin tulleen vastauksen; "Sinulla saattaa olla syömishäiriö.. Leikit vaarallisella asialla" Ahaa? En edes tiedä, miksi kirjoitin sinne.. Mutta tuosta ei ollu enää mitään hyötyä. Mä tiedän leikkiväni sh:lla, oon leikkiny jo pari vuotta.. Mutta mä en aio parantua. Mä en vastannut enää mun tukihenkilölle.

Olen miettinyt paljon tätä mun blogia ja mä yritän saada tän valmiiks mahdollisimman pian. Toivottavasti saan myös uusia lukijoita, niitä kun ei oo ikinä liikaa. Tää postaus jää nyt lyhyeks, mutta ideoita postauksiin/blogiin/mihin tahansa otetaan vastaan! Tsemppiä kaikille!<3

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Marissa aikoo laihtua


Mä päätin luoda tänään itselleni blogin ja ruveta kirjoittamaan tänne elämästäni.
Olen siis Marissa (en oikealta nimeltäni kuitenkaan), 18-vuotias nuori nainen Etelä-Suomesta.
Syömisvammailu mulla alkoi jo vuonna 2008, jolloin laihdutin normaalin painon sisällä 15kg.. Sen jälkeen mä oon paastonnu ja ahminu vuoron perään.. On ollu kausia, jolloin oon ollu alipainoinen, kausia jolloin oon ollu normaali tai jotain siltä väliltä.

Äsken mä laskin viikkoja kesään, niitä on 12. Mulla on 12 viikkoa aikaa laihtua mun unelma mittoihin ja mä alotan sen tästä hetkestä. Tällä hetkellä mun mitat on 163/58 (kiitos viikonloppu ahmimisen) ja tavoitteena on 48kg kesään mennessä. Mä aion lopettaa ahmimisen, todellakin aion. Mä näytän kaikille, että musta tulee oikea super woman, kaunis ja laiha.

Tänään mä olen syönyt 1600kcal ja se on liikaa. Mun vatsa on kivikova pallo, enkä mä saa henkeä. Mä vihaan itseäni, vihaanvihaanvihaan.